Kyllä pistää miettimään, että kuka ihme on niin hullu, että tahtoo vapaa-ehtoisesti kasvattaa mitään elävää olentoa? On se sitten ihminen tai eläin? - Monta vuorokautta valvomista, itkemistä, luovuttamista ja uudelleen uutteen nousuun aloittamista.
Meillä täällä yli 3 vuorokautta taistelua elämästä ja kuolemasta, pikkumusta, eli Helga sai napatulehduksen jonka seurauksena päivän aikana paino romahti -20g, siitä sitten pentua ruokkimaan ja toivomaan, että selvitään aamuun. Aamun selvittiin, sitkeä ja elämänhaluinen pieni kun tuo on!
Aamulla, saimme kun saimmekin ajan omaan lähi eläinlääkäri klinikkaamme, paikanpäälle mentyämme pääsimme heti hoitohuoneeseen, vaikka menimme vartin ajoissa. Asiallinen nuori eläinlääkärimme saapui paikalle, hän ei ollut meidän "oma" lääkärimme jonka kanssa olemme tottuneet asioimaan, mutta lääkäri kuin lääkäri, kunhan saisimme apua pennulle -oli ensimäinen ajatukseni.. No, tutkittuaan Pikkumustaa, ei eläinlääkäri löytänyt ulkoisua vikoja, näki kuitenkin, että kaikki ei ole kunnossa, hän päätti nesteyttää pennun, nesteytys alkoi hälinällä, kahden hoitajan hääriessä eläinlääkärin ympärillä.
Toimenpide alkoi sillä, että heillä ei ollut tarpeeksi pientä perhosneulaa pennulle, joten he pistivät nahan alle perhosneulan, joka oli ilmeisesti tarkoitettu isommalle eläimeille, tämän ns. "pyhän veden" saaminen tuonne nahan alle oli operaatio sinäänsä ja neulan otettua pois, alkoi reiästä tulla nestettä ulos, he "saivat" sen tyrehtymän, mutta silti kaikki klinikalla laitettu nesteytys neste oli valunut pennusta ulos ajomatkan aikana kotiin, siitä ei ollut siis mitään apua. Kerroin eläinlääkärille, että epäilen pennulla itse napatulehdusta(minusta iho punoitti ja napa oli turvoksissa) ja pyysin lääkäriltä antibioottia. Sitä ei herunut! Vastauksena sain:" Ei, näin pieni ei kestä antibioottia... " Emme saaneet edes tukihoidoksi, lääkäri piti päänsä ja teki asian selväksi. 70 euroa maksettiin siitä, käsien levittelystä ja siitä, että pennun kunto romahti reissusta entisestään.
Nöyrin mielin kotiin, toivo alkoi hiipua - Onneksi, voi onneksi meillä on maailman ihanin kasvattaja Carita , joka loi uskoa ja otti asioista selvää, pisti meidän lähtemään toiselle eläinlääkärille tuttava eläinlääkärinsä mielipiteiden kanssa ja vaatimaan antibioottia.
Saimme ajan Muuramen Animagista jossa meitä vastassa oli iloinen hoitaja ja nuori eläinlääkäri nainen. Eläinlääkäri luki päivällä saadun hoito-ohjeen pennun ruokinnasta ja mitä pennulle oli tehty, hän tutki pennun ja kuunteli meidän tarinamme. Lääkäri aloitti työskentelynsä mittaamalla pennulta lämmön, joka oli aavistuksen koholla, tämän jälkeen alettiin nesteyttämään pentua: vatsaonteloon! Lääkäri kertoi, että yleensä tämän ikäiset pennut nesteytetään vatsaonteeloon, näiden jälkeen Helga sai nahan alle antibioottia, ja glukoosia suuhun. Pieni piristyi silmissä, mutta lääkäri ei antanut meille kovin pitkälle toivoa, ei uskaltanut.
Meillä alkoi taistelu, 2 vuorokautta me ruokittiin pentua tutilla suuhun, letkutusta ei nuori ja kokematon lääkäri suostunut meille opettamaan, koska ei ollut sitä itsekkään koskaan tehnyt. Antibioottia aamuin illoin - 3 vuorokausi alkoi ja paino ei ollut liikahtanutkaan, ei ylös eikä enää onneksi alaskaan, pentu oli pirteä, mutta huoli kasvoi kun ruokaa ei oikein saatu menemään ja pentu alkoi mennä uudelleen väsyneeksi ja flegmaattiseksi.
Aamupäivällä sain puhelun, Sagan kasvattaja Carita soittaa ja ilmoittaa, että lähtee ajamaan tampereelta meille puolenpäivän aikaan, nyt opetellaan letkutus! Caritalle aivan äärettömän isokiitos, että otti auton alleen ja tuli meille! Tätä ei olisi moni pienen takia tehnyt!
2 letkutus kerran jälkeen illalla, pentu tarttui ensimäistä kertaa kiinni itse takaisin emon nisään. Sitä tunnetta ei kukaan voi kuvitella, kun väsyneenä, melkein koko tämän ajan valvoneena näet sen pennun kiinni nisässä - täynnä elämää imemässä itseensä ravintoa,itku siinä pääsi ja toivo heräsi, joko me nyt tästä selvitään. nöyrin mielin eteenpäin, kaikki otetaan mitä meille annetaan - yksi etappi selvitetty. Nyt vain toivotaan, tukiruokitaan, annetaan antibioottia ja toivotaan.
Ai niin ja - kiitetään esimiestä, että näki tulevaisuuteen pistämällä minulle loman itsenäisesti parhaimpaan mahdolliseen ajankohtaan. Lomalta tämä ei ole kylläkään tuntunut, mutta ehtiihän sitä lomailla eläkkeelläkin..
Ja erityisesti myös Merja Mäkistä, Caritan luottolääkäriä, joka omalta lomaltaan jaksoi meitä neuvoa ja loi uskoa lähtemään uudelleen lääkäriin.
Tänään pyörähti käyntiin 4 vuorokausi - pienellä on alkanut paino nousemaan! Tavoite on kova: Me selvitään tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti