Ensimäinen viikko on mennyt pienten kanssa todella nopeasti, nyt ollaankin jo 11 päivän iässä!
Uskomatonta ajan kulkua.
Viikko ei ole ollut helpommasta päästä, kuten edellisessä postauksessani jo hieman tarinaa raotinkin.
Helga voi nyt paremmin ja toivo pienen paranemisesta on jo siinä mallissa, että alan jo uskomaan, että napatulehduksesta selvittiin nyt! Nyt sitten vain kasvetaan kovasti.
Kyösti on kasvanut kovasti, poika on tällähetkellä pentueen isoin jössikkä, tosin ei Rane kovin kauaksi painossaan jää! Pojilla on todella erityyppiset ruumiinrakenteet ja olenkin iloinen, että kuitenkin siitä huolimatta molemmat ovat minun silmääni kovin miellyttäviä.
Kyösti on keksinyt, että kun menee pesän luokse niin siellä pitää alkaa piippailemaan, ja sitten pääsee syliin, paras asento olla sylissä on tällätavoin:
Rane taasen on pojista semmoinen isopäinen mörssäri, joka puhisee ja tuhisee ja taitaisi tykätä vielä asua mammankainalossa - Joten olemme sitten suurimmaksi osaksi antaneet vielä pienenpojan vielä olla pienipoika, kun siellä kainalossa se asuessaan tykkää notkua vaan kantabaarillaan ja sehän tarkoittaa sitä, että siellä baarissa kasvetaan iiiiisoiksi pieniksi miehiksi.
Meidän tytöt sitten, tempperamenttisiä pikkuneitejä koko kopallinen!
Bertta tykkää kovasti availla ääntään, ja lempiääni onkin pitkittynyt "miuuu-u-u-u-uuuu-uu" - tiedä sitten mitä se pieni sillä meinaa. Pienet tykkää kellotella selällään ja Berttakin on isoveljensä tavoin keksinyt miten kiva on olla kämmenten päällä.
Tässäpä teille sunnuntai illan ratoksia kuvia:
Kyösti
Rane
Tyyne
Bertta
Alli
Ja viimeisenä meidän pieni taistelijamme Helga:
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti